Pikeeripossu blogiini johtava matka on ollut pitkä ja pomppuinen. 13 vuotta sitten syntyi esikoisemme. Kun hän täytti 6kk, minut valtasi jonkinlainen omituinen pakottava tunne siitä, että haluan välttämättä leipoa hänelle sen kunniaksi Nalle Puh -kakun, jollaisen olin bongannut jostain netistä tai lehdestä. Sitä ennen en ollut juurikaan leiponut mitään ja ruoanlaittoa suorastaan inhosin. Keittiössä häärääminen oli siis minulle pelkkä välttämätön pakko. Vauvan siirryttyä kiinteään ruokaan, aloin myös yhtäkkiä, täysin oma-aloitteisesti ja innokkaasti, valmistaa hänelle itsetehtyjä soseita. Huomasin, ettei kokkaaminen olekaan niin vaikeaa, eikä edes vastenmielistä, kuten olin aina kuvitellut. Ne soseet ja se nallekakku laittoivat liikkeelle lumipallomaisen vyöryefektin, jolle ei loppua näy.
Aluksi leivoin pelkästään kakkuja. Toisen lapsemme syntymän jälkeen aloin jo tuntea oloni vähän varmemmaksi leipomisessa ja aloin tehdä haastavampia muotokakkuja kaikkiin mahdollisiin juhliin. Sitten aloitin terveydenhoitaja-opinnot ja opiskelukaverini sekä opettajani pääsivät nauttimaan leipomistani kakuista melkein joka ikisen kurssin loputtua. Jokaiseen työharjoittelupaikkaan leivoin kakun. Minusta tuli laajalti tunnettu kakkuhoitsu.
Keskityin pääasiassa kakuissani makuun; sen piti olla täysin kohdillaan. Halusin että jokainen, joka kakkujani maistaisi, pyytäisi lupaa ottaa vielä yhden palan lisää. Kakun piti maistua niin makoisalta, että myös ne, jotka eivät kakuista niin välittäneet, lähtisivät uudelle kierrokselle. Ilokseni onnistuin tässä monesti, ja kakkuni katosivat aina pikavauhtia tarjoiluastian päältä parempiin suihin. Maun jälkeen myös ulkonäkö piti tietysti saada kohdilleen, ja kakkujen koristelusta tuli tärkeä asia.
Jouluna piti lasten kanssa tietty leipoa pipareita, ja koska kaupan valmispikeerit osoittautuivat pettymykseksi (lapset eivät jaksaneet puristaa niitä ja jälki oli erittäin sottaista), päätin tehdä pikeeriä itse. How hard can it be!? Löysin blogin, joka mullisti elämäni kertaheitolla; Mansikkamäki. Tuon ihanan blogin ohjeilla aloitin piparien koristelemisen. Blogin pitäjästä Ebestä tuli suuri idolini. Haaveilin, että jonain päivänä voisin itsekin perustaa leivonta-aiheisen blogin, mutta koin olevani siihen vielä liian kokematon ja surkea leipuri.
Aika kului. Ruuhkavuodet veivät mennessään ja leipominen jäi vähäiselle huomiolle. Työelämä sairaanhoitajana terveysaseman päivystyksessä osoittautui niin rankaksi, että lapsuudesta asti sairastamani kohtauksellinen migreeni komplisoitui ja muuttui krooniseksi. Työelämän yhdistäminen lapsiperheen arkeen vaikean migreenin kanssa johti siihen, että muutuinkin auttajasta autettavaksi, hoitajasta potilaaksi. Lopulta päädyin pitkälle sairauslomalle ja pelkäsin menettäneeni työkykyni kokonaan.
Vuosi 2017 oli muutoksen vuosi. Alkuvuodesta toinen lapsemme sai keliakia-diagnoosin, joka oli oikeastaan helpotus kaikkien omituisten oireiden jälkeen. Ihan aluksi hän oli surullinen siitä, kuinka menettää ruokavaliomuutoksen takia kaikki lempiherkkunsa. En kestänyt katsoa pienen lapsen murhetta ja niinpä päätin, että tässä talossa hänen ei ikinä tarvitse kokea jäävänsä mistään paitsi. Aloin leipoa sellaisella vimmalla kaikkea mahdolllista gluteenitonta, makeaa ja suolaista, että heikompia hirvittäisi. Rohkeasti tartuin käsiksi gluteenittomiin aineksiin ja opiskelin aiheesta kaiken mahdollisen. Koekeittiössäni huomasin nopeasti, ettei gluteeniton leivonta olekaan niin paljon vaikeampaa, kuin tavallinen. Ja että gluteenittomat leivonnaiset maistuvat ihan yhtä hyviltä, joissain tapauksissa vielä paremmilta, kuin tavalliset. Ja lapsi oli taas onnellinen, eikä ole sen alun jälkeen kertaakaan haikaillut tavallisten herkkujen perään.
Loppuvuodesta 2017 syntyi perheeseemme kolmas lapsemme. Tuolloin kipinä leipomiseen roihahti täyteen liekkiinsä. Leivoin kaikki ristiäistarjoilut ja ennen kaikkea halusin nyt panostaa Mansikkamäki -blogin ohjeiden mukaisesti tehtyihin lastenvaunukekseihin. Huomasin jälleen, kuinka terapeuttista puuhaa leipominen ja etenkin keksien koristelu on. Totaalisesti hurahdin keksien koristeluun alkuvuonna 2019, kun pääsin leipomaan koristeltuja keksejä veljenpoikani ristiäisiin. Sen jälkeen on kotimme keittiö täyttynyt tasaiseen tahtiin kekseistä.
Leipomisen lisäksi harrastan valokuvaamista, ja keksien koristelun lisäksi pyrin panostamaan niistä otettujen kuvien laatuun. Rakkaan ja älykkään mieheni avustuksella olen opetellut käyttämään järjestelmäkameraa, salamoita ja valotelttaa. Kuvia otan paljon ja ensin täytin keksikuvillani omaa yksityistä facebook-sivuani niin, että frendini varmasti jo kyllästyivät. Sitten perustin instagram-tilin nimellä Pikeeripossu, koska halusin jakaa kuviani samanhenkisten ihmisten kanssa. Instagramista löytyikin kokonainen englanninkielinen keksikoristelu-yhteisö, joka on inspiroinut itseäni aivan suunnattomasti. Instan cookiedecorating-videoita katsellessa olen opetellut itsekseni kaikenlaisia uusia koristelutekniikoita ja lopulta päätin alkaa tehdä videoita itsekin.
Pikeeripossu nimi juontaa juurensa ihan vain simppelisti siihen, että keksitaiteeni pyörii pikeerin ympärillä. Pikeeripossu keksinä on myöskin hurjan sympaattinen hahmo. Olen nuorempana työskennellyt eläintenhoitajana ja pääsin huolehtimaan myös possuista, joihin rakastuin ensisilmäyksellä. Lisäksi saatan joskus olla omassa elämässänikin välillä aikamoinen possu, ainakin jos suklaan kulutustani katsotaan…
Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että haluan tallentaa ajatuksiani, kuviani ja reseptejäni johonkin muuallekin, kuin pelkästään omaan päiväkirjaani. Keksien koristelu ja leipominen ovat minulle valtavan suuri voimavara elämässä ja todellista taikinaterapiaa. Tämän avulla selviän myös vaikean kroonisen migreenini kanssa. Internet on lisäksi mahdollistanut kansainvälisen kommunikaation monien samanhenkisten ihmisten kanssa ja koen, että se on rikastuttanut elämääni suunnattomasti. Minulta myös kysellään paljon neuvoja keksien koristeluun liittyen, ja moni on pyytänyt, että perustaisin blogin. Siispä tässä se nyt: Pikeeripossun oma blogi! Julkaisen tänne reseptien ja kuvien lisäksi kaikenlaisia vinkkejä liittyen keksinkoristeluun ja gluteenittomaan leivontaan. Tavoitteenani on myös pelastaa ystävyyssuhteeni ja rauhoittaa henkilökohtainen facebook-sivuni valtavalta keksikuvatulvaltani, jotteivat ystäväni nääntyisi keksikuva-ähkyynsä…
