Keksitaide on itselleni tärkeä terapeuttinen harrastus, jonka avulla pystyn sietämään ja hallitsemaan kroonista kipuani ja muita hankalia oireita, joita krooninen migreeni minulle vaikean kivun lisäksi aiheuttaa (esim. jatkuva voimakas pahoinvointi ja aivosumu, joka tarkoittaa sitä, että aivot eivät oikein tunnu toimivan kunnolla ja pelkkä ajattelemisen ajatteleminenkin tuottaa vaikeuksia). Leivon keksini itse omalla reseptilläni gluteenittomina. Keksitaiteessa tärkeintä keksissä on tasaiset reunat ja pinta.
Maalaan keksejä pääasiassa omaksi ja läheisteni iloksi, mutta silloin tällöin teen keksitaidetta myös tilauksesta. Joulun aikaan tein muutamia keksitaidemuotokuvia tilauksesta. Tällä hetkellä tosin vallitsevasta maailmantilanteesta (koronapandemiasta) johtuen en ota tilauksia vastaan, koska minulla on migreenini lisäksi kolme lastani kotona hoidettavana.
Rakastan maalata erityisesti mustavalkoisia muotokuvia ihmisistä, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen maalannut kekseihini useasti rakkaan kuopuksemme. Saan inspiraation maalamiseen, kun näen jonkun katseeni vangitsevan valokuvan. Harrastan itsekin valokuvausta, joten käytän usein itse ottamiani kuvia keksitaiteeni malleina. Pyrin tallentamaan kuviini aina jonkinlaisen tunnetilan. Samaa taktiikkaa käytän keksitaiteessani; yritän vangita tunnetta, siten että myös katsoja pystyy tuntemaan sen. Joskus onnistun, joskus en. Keksitaiteen paras puoli taiteilijan näkökulmasta onkin se, että epäonnistuneet teokset voi samantien pistää poskeensa!
Valitsen keksitaidemuotokuvieni malleiksi myös tunnettuja henkilöitä, jotka jollain tavalla ovat itselleni merkittäviä, sekä hyvässä että pahassa. Ihmisiä, jotka jollain tavalla ovat tehneet vaikutuksen itseeni ja maailmaan. En pyri yleensä tuomaan esille omia poliittisia mielipiteitäni, mutta nykyisen pääministerimme Sanna Marinin halusin maalata, koska hän on mielestäni toiminut erinomaisena esimerkkinä kaikille maailman ihmisille siinä, kuinka myös nuori nainen voi hallita maata. Suomessa tämä ehkä tuntuu jo useimpien mielestä toivottavasti kohta itsestäänselvyydeltä, mutta suurimmassa osassa maapalloamme naisen asema on edelleen huono.
Keksitaiteeni hahmoiksi päätyy usein myös fiktiivisiä hahmoja esimerkiksi itselleni tärkeistä kirjoista tai elokuvista.
Mr Beanin luojan näyttelijä Rowan Atkinsonin tavoin kärsin itsekin vaikeasta perfektionismista. Olen tavoitellut täydellisyyttä kaikessa koko elämäni ajan. Näin vanhemmiten pyrin opettelemaan elämän tärkeintä taitoa eli itseni hyväksymistä juuri tällaisena kuin olen. Mutta se on hyvin vaikeaa. Perfektionismi on toisaalta myös sisäinen voima, joka ajaa minua eteenpäin, jatkuvasti, tavoittelemaan enemmän ja tekemään asiat vielä paremmin. Toisaalta se on myös ajanut elimistöni täydelliseen burn outiin, josta yhä yritän toipua.
Keksitaide on minulle selviytymiskeino elämässä. Keksitaide antaa itselleni iloa ja toivon, että pystyn keksitaiteeni avulla ilahduttamaan myös muita ihmisiä. Keksin saajalle keksitaide on kaksinkertainen ilo; ensin voi ihailla kaunista keksiä, ja sitten sen voi lopuksi nauttia vaikka kahvin kera sohvalla pötkötellen. Kun ottaa keksistä ennen napostelua kuvan, muisto säilyy ikuisesti.